— Kuka olisi kaiken luonut?
— Onko se sanottu, että kaiken luoja on Jumala.
— Niin, ehk'ei se ole hänen nimensä. Mutta minä olen kuullut häntä sillä nimellä kutsuttavan.
— Uskotteko te Jeesukseen?
— Mitä sinä hassuja kyselet? Jos olisin joku toinen, enkä vanha kapakka-nainen, vastaisin siihenkin kysymykseen suoraan ja selvästi, mutta nyt minä vain sanon, että hän on taivaassa ja minä maan päällä, hän on luonut minut, enkä minä häntä, siinä kaikki. Nuku nyt!
Sanansa päälle Sussu alkoi kuorsata.
Leeniä ei nukuttanut. Häntä vaivasi illallinen tapaus kapakassa. Kentiesi rouva on vihoissaan ja toruu aamulla. Ehkä täytyy muuttaa pois tästä paikasta ja — mihin?
Maailma tuntui niin suurelta ja avaralta, mutta hänelle ei siinä olisi tilaa.
4.
Rouva ei ollut vihanen, pikemmin vain ilonen siitä mitä Leeni oli tehnyt. — Kylläpä käskisi, hän sanoi antaa joka luikeron tulla näppimään. Sivahuta vain korvalle jokaista, joka vähänkin koskettaa. Siitä hyvästä, että nämät herrat juovat pullon, pari olutta, tai yhden tuutingin, pitäisi heillä vielä olla nätti tyttö nypittävänä! — Jokaiselle kapakassa-kävijällekin rouva uhosi, miten tyttö oli itseään puolustanut. Hän luuli siitä sekä kapakan, että tytön maineen hyvinkin kohoavan. Siinä hän kuitenkin erehtyi. Olihan Leeni vain tehnyt, kuten buffettinainen konsanaan. Niidenhän tapa on olla kovakouraisia.