Leeni suostui.
Mutta kun sulhanen rakkauden huumauksessa ensikerran puristi morsianta rintaansa vasten ja suuteli hänen huuliaan, kulki Leenin ruumiin läpi kuolema. Kauhea kuolema suuteli Leeniä limaisilla huulillaan. Leeni riistäytyi irti ja juoksi kamariinsa itkemään.
Sulhanen oli ihastuksen vallassa. Kaiken piti olla valmista Leenin kuudenteentoista syntymäpäivään, jolloin heidän häänsä vietettiin.
7.
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Leeni vietti häitään. Gustafsson on kuollut ja Leeni on jo vuoden ollut leskenä.
Hänen kotinsa on upea, sellainen raskas, porvarillinen. Sali on suuri ja siinä on paljon kukkia korkeilla jalustoilla. Ennen, Gustafssonin eläessä oli salissa punaset plyshi-huonekalut, ovissa verhot ja jokaisella pöydällä liina. Ne on Leeni poistanut. Huonekalut ovat puusta ja seiniltä hän on karsinut liiat maalaukset. Olihan se ajan vaatimus.
Paljon oli Leeni odottanut rikkaudesta. Paljon hän oli saanutkin, mutta kuitenkaan ei elämä tuntunut vastaavan kuvitelmia.
Häntä väsytti.
Hän tunsi kyllästymistä hyviin ruokiin ja huonoja hän ei enään olisi voinut syödä. Kun palvelija tuli ilmottamaan, että pöytä oli katettu, pöyristytti Leeniä.
Ruokajärjestys oli sama, kuin vainajankin aikana. Se oli peritty tapa, johon Leeni oli tottunut. Aamulla toi palvelija sänkyyn kahvia ja monenlaisia leivoksia, sitten seurasi aamiainen ja aamiaisen jälkeen jälleen vehnäskahvi. Sitten päivällinen, johon kuului vähintäinkin kolme lämmintä ruokalajia ja päivällisen jälkeen taasen kahvi ja leivoksia. Illallinen oli miedompi ja syönti-urheilu päättyi yöksi teehen ja leivoksiin. On selvää, että haaveileva, mielikuvituksista rikas, luonnon helmassa syntynyt Leeni pakostakin alkoi muuttua tökerön ympäristönsä kaltaiseksi.