— Ja ehkä olisi paras viedä lapsikin kasteelle, ehdotti Leena.
— Mitä joutavia! Lapsi on kastettu ja sillä hyvä. Jääköön lämpösempään aikaan.
— Mutta nimi?
— Voihan sitä kutsua, vaikka Leenaksi, kunnes paremman nimen saa.
— Olkoon sitten niin, myönsi muori. — Nyt minä menen lypsämään kaimalle maitoa ja sitten minäkin nukun.
Kissa, joka yöllisten tapauksien aikana tuskin oli silmiään aukaissut, loikahti esiin ja alkoi vaatia maito-osaansa.
— Nyt on Mirri saanut tasaajan maidolle. Mitä nyt sanot, nauroi Leena.
— Ole huoleta, lohdutti Erkki jälleen, kyllä ei sinun osaasi kosketa. — — —
* * * * *
Aamu on tullut. Aurinko paistaa kylmän kirkkaana ja valaisee autioita, valkeata maata. Mutta välinpitämättömänä ottaa maa vastaan kesäistä ystäväänsä. Jäähtynyt on elämän antajan ja luonnon väli.