— Oho, siihenpä sillä ei ole oikeutta.
— Keisari on oikeuden pää.
— Minä annan palttua sellaiselle oikeudelle, jonka päänä on ihminen, josta ei saisi totuutta sanoa.
Vaari oli kiivastunut.
— Herra Jumala, Erkki, alkoi muori hätäillä, ole nyt jo puhumatta. Voi, hyvä vieras, älkää välittäkö, mitä tuo meidän mies puhuu, se ei ole oikein viisas.
Muorin kasvoille kuvastui suuri tuska.
— Enkö minä ole viisas, häh, karjasi vaari lyöden jalkaansa permantoon.
— Olethan sinä, olethan sinä, mutta voi hyvä taivaan isä, jos vieras nyt kantelee, niin me ollaan onnettomia.
— Lähde paikalla, rähjys, raivosi vaari vieraalle, ja vie terveisiä keisarillesi, että Leenan Erkki sanoo, ettei keisarikaan ole muu, kuin ihminen, vaikka tuhannen tuhatta miestä vahtia pitäisi. Sen minä olen sanonut ja sanani takana seison.
— En minä mikään kielien kantaja ole, vaikka olenkin kulkuri, sanoi ukko sävyisästi. Ja jos ei minua talossa suvaita, niin pääsenhän siitä käskemättäkin.