— Mene katsomaan, sitäkö siinä tutieraat, vastasi Erkki, joka naisen voihkeesta oli herännyt.
— Sinulla on aina se ärjyminen, mutisi Leena kömpiessään kiukaalle — — —. Erkki, Erkki, täällä tapahtuu kummia. Lennä heti Melanderin Heta tänne.
— Hittoko sen nyt tänne poikimaan, tuskitteli Erkki saappaita jalkaan pannessaan.
Kului hetken aikaa.
Kun Erkki vihdoin palasi Hetan kanssa, oli Leena paraillaan käärimässä vasta syntynyttä lasta kapaloihin. Suuret vesihelmet putoilivat muorin silmistä pienokaisen rievuille.
— No, Leena! Vai Saaran esimerkkiä se Leena matkii, ilkkui veitikkamainen kylänkätilö.
— Mene kiukaalle, niin näet. — Leena oli kovin totinen.
Heta meni.
— Herra Jumala sentään, onkohan tämä ihminen kuollut, vai mikä sitä vaivaa.
— Kuoli se, vastasi Leena ja purskahti itkuun.