Nyt puuttui jo Erkkikin puheeseen.
— Olkaa jorisematta akat, hän sanoi. Jos Jumala olisi akkojen tapainen sisultaan, niin mikä sitten ihmistä auttaisi. Jumala nyt muka panee h—tiin siitäkin, ettei heikko kuoleva kärsi vanhojen akkojen pillitystä. Se naisten järki on kuin lahonut sian sanko.
— Ja miesten muka sitten on parempi, kinasi Heta. — Enkä minä ole Eliisapettiä tuominnut enempää, kuin hänen tytärtänsäkään, jota tässä pesen. — — — Jaa, jaa! Muistanpa niin hyvin molemmatkin. Eliisapetti suri aina, että mikähän sen Aliinan perii, kun hän kuolee. Kuolema sen peri, Aliinankin, niinkuin se perii meidät kaikki kerran. Tämä elämä on kerrassaan turhanaikaista.
— Niin on, niin se on, säesti Leena. — Kun ajattelen elettyä elämääni, tuntuu, kuin olisin nähnyt unta. Tämä yö on nyt kädessäni, eilistä päivää ei ole missään ja missä lie huominen.
Heta oli vähitellen pessyt ruumiin. Yhdessä Erkin kanssa nostivat he sen laudalle.
Nyt kääntyi kaikkien huomio lapseen.
— Voi toki sentään, puheli Heta, voi toki, miten onkin pirteä lapsi, vaikka äitinsä tullessaan tappoi. Jeesus siunatkoon pientä ihmistä ja johtakoon hänen askeleitaan täällä synnin ja murheen laaksossa. Kyllä osasit tulla pimeään aikaan ja pahalla ilmalla. Mutta Leena ja Erkki! Nähkää, — Herra siunaa ja varjele, — sillä on sininen risti otsassa, ei se kauan elä. Nyt ei meitä muu auta kuin että lapsi pitää kiireesti säätämän Herran pyhään kasteeseen, ettemme vain jäisi senkin sielusta epäröivälle kannalle. Hyi, kuinka selkääni karmii, kun on ruumis ja ristimätön lapsi samassa huoneessa tällaisella ilmalla. Jumala olkoon meille armias! Hyi!
— Mitä tuossa nyt puistuttelet, sanoi Leena. — Parasta on, että jos sen kuolevaksi katsot, niin laitamme sen kiireesti hätäkasteeseen ja teemme vainajalle ristinmerkin.
— Niin, myönsi Hetakin, lapsi on saatava hätäkasteeseen ja pian.
Missä on virsikirja, Leena?
Leena toi virsikirjansa. Heta alkoi kiireesti hakea tarvittavaa paikkaa ja lopulta hän löysikin "hätäkasteen vahvistamisen." Kiireissään eivät vaimot sitä huomanneet. Erkki taasen oli vaipunut syviin mietteisiin.