Sussu alkoi hengittää raskaasti. Syvä hyljätyn tunne valtasi Leenin. Hän alkoi sängyssään valittaa. Itku ei kuitenkaan auttanut, se lisäsi vain sydämen tuskaa. Hän alkoi itkeä niin rajusti, että Sussu heräsi.
— Mikä sinun on, hyvä lapsi, kuu et nuku?
— Minä pelkään, että hän sittekin on hyljännyt minut.
— Voi, miten hassu sinä olet, kun sellaista luulet. Hän ei ole sinua hyljännyt, usko nyt, kun minä sanon!
— Tohditteko vannoa?
— Tohdin.
— Lyödäänkö vetoa?
— Lyödään.
— Paljonko?
— Vaikka kuinka paljon.