— Leena Erkin vaimo, Tuohi-Anania-vainajan tytär.
— Oletko pitänyt ristillisiä rukouksia?
— Me olemme lukeneet isämeidän ja herransiunauksen, luki Heta jälleen kirjasta.
— Kutka siinä läsnä olivat?
— Ei siinä muita ollut läsnä, vastasi Heta, kuin Leena, Erkki, minä ja lapsi ja kuollut ihmisen ruumis, jota ei voi ottaa lukuun, mutta sanonpahan senkin sanoakseni.
— Mikä lapsen nimi on?
— Voi hyvänen aika Leena, meidän olisi pitänyt antaa kasteessa sille niini!
— Mitähän nyt tehdään, hätäili Leena. — Entä jos kastamme uudestaan.
— Asia voi tulla pilkatuksi, esteli Heta, ja Lastaahan pappi sen kuitenkin paremmin, niin pankoon se nimen. Siunaushan nyt olikin kysymyksessä, eikä nimi ja tokko tuo nimeä tarvitseekaan, ristiotsa?
Leena jatkoi: