— Tiedätkö vahvasti, että niin on tehty, kuin sanotaan?
— Tiedän, vakuutti Heta.
— Ja koska pappi ymmärtää, että niin on tehty, niin sanokoon niiden tykö, jotka läsnäolivat: rakkaat ystävät. — — —
— No nyt on lapsi turvassa, laverteli Heta, kun Leena oli saanut loppuun kaikki pitkät luvut. — Voi pientä miestä, kun jäi ilman nimeä. Näes, pikku mies, me akat olemme niin kovin tottumattomia pyhiin toimituksiin.
— Ei se mikään mies ole, se on tyttö, huomautti Leena.
— Tyttökö se onkin ja minä kun olen pitänyt sitä miehen alkuna. Mikähän siitä tuleekaan maailmaan, kun se on tyttö, vaikka minä pidin sitä poikana. Se on varmaa, ettei se kuole, koska minä sitä mieheksi katsoin.
— Muijat, viedäänpäs tuo ruumis aittaan, ettei se saa mätänemisen siementä täällä kuumuudessa, ehdotti Erkki.
Leena ja Erkki kävivät kiini laudan päihin ja alkoivat kantaa. Heta kulki perässä ja veisasi kuolemanvirttä.
Ulkona oli tuuli tyyntynyt. Aamurusko valaisi itäistä taivaan rantaa. Maa oli valkoinen ja viimeiset keltalehdet olivat lähteneet koivuista ja pihlajista.
Ruumis asetettiin aittaan ja saattajat palasivat jälleen tupaan.