— Mimmoinen sitten?
— Tuollainen, kuin olette ammatiltanne?
— Mitä se teihin kuuluu?
— Eipä kuulukaan, vastasi Ylistö. — Olisin vain tahtonut tietää, miten nainen, joka on olevinaan niin siisti, voi joutua tällaiseen pesään.
— Säästäkää vaivojanne! Se, joka minut tänne saattoi, oli paljoa suurempi herra, kuin te, niin tekö minut sitten — —?
— Kuka se oli?
— Ei täällä ketään nimeltä mainita.
— Kuule, tyttö, ei huolita olla häjyjä, pyysi Ylistö tullen äkkiä avomieliseksi. — Näes, minä olen ensi kertaa tällaisessa paikassa, enkä ole yhtä perehtynyt, kuin toverini. Näes, minua inhottaa tällainen elämä. Kuinka te naiset voitte pitää tällaisesta.
— En tiedä, vastasi tyttö surumielisenä, minä luulen, ett'ei kukaan meistä juuri liikoja pidä tästä.
— Miksi sitten olette täällä? Voisittehan tehdä jotakin muuta.