— Ei, mutta — —
— Mutta mitä?
— Olisi mukavaa olla rikas. Eikö olisikin?
— Miks'ei. Köyhän on aina mukava olla rikas.
— Jos minä olisin rikas, puhui Leeni, niin minä pyytäisin teidät luokseni asumaan. Meillä olisi niin hauskaa. Ostaisimme hienoja vaatteita ja viinejä ja matkusteltaisiin ulkomaille, — voi, kuinka hauskaa! Ettekö tulisikin?
— Et sinä, hyvä lapsi, minusta enään silloin välittäisi, sinä saisit muita, parempia tuttavia.
— En minä muista välittäisi. Muut naiset ovat minusta niin ikäviä ja häjyjä. Te ja rouva yksin olette hyviä. Ja teitä minä aina pidän tuttavanani. Rouvalle minä lainaisin rahaa niin paljon, että hän saisi kaikki velkansa maksetuksi ja te saisitte aivan huoletonna asua minun luonani. Voi, jospa muori ja Anni-tätikin vielä eläisivät!
Leeni eli mielikuvituksissaan rikkaan elämää ja nautti siitä. Jos joku äkkiä olisi häneltä riistänyt tuon kuvitteen, olisi hän surrut sitä yhtä syvästi, kuin rikas menetettyä omaisuuttaan sillä erolla vain, että Leenin suru ei olisi ollut yhtä pitkä-aikaista. Hänellä oli kuohuva ja monipuolinen haavevarasto. Kun yksi kaunis unelma sammui, syttyi kohta toinen. Nyt oli hän rikas ja se miellytti häntä yhtä paljon, kuin jos hän olisi ollut olevinaan suuri näyttelijätär tahi hylätty, ylenkatsottu naisparka. Monena hän oli ollut eläessään, maailman kuuluisimmasta laulajattaresta kadunlakasijaan asti.
Sussu huomasi pian, että Leenin mielessä pyöri Gustafssonin kivitalo ja hän alkoi todellisesti miettiä asiaa. Entä jos Leeni sittenkin pääsisi tuon vanhan konin puolisoksi, Sussu karaistuneella tavallaan ajatteli. Entä jos se onni todellakin sattuisi olemaan tytöllä! Hänkin, Sussu, ehkä pääsisi joutumasta kulkuriksi. Tyttö on hyväsydäminen ja luotettava, Gustafsson on vanha ja sydäntautinen, eikä voi kauan elää. Hän, Sussu, pitäisi huolta, ettei Leeni aivan heti uusiin naimisiin menisi. Sääli tosin tyttöä, joka joutuisi moisen rähjyksen syliin, mutta voisi sille pahemminkin käydä, niinkuin monelle on käynytkin — — —.
— Ole huomaavainen Gustafssonille kun hän tänään tulee kapakkaan, äläkä ole näkevinäsikään muita!