— Luuletko sinä Leena että Aliina kuuli sen minun sanani?
Leena hoiteli par'aikaa lasta.
— Mitä sinä sitten sanoit erinomaista?
— Että sekö sen tänne poikimaan — — —
— Enhän minäkään semmoista kuullut ja tokko sinä — — —
— Kyllä minä sanoin, mutta mistä minä tiesin, että se kuolee ja kun väsytti, — taikka laiskistutti, mitäpä siitä koristelen, niin — — —. Kuolevalla on tarkat korvat, kyllä kai sen kuuli.
— Jos lie kuullut.
— Leena, jos Jumala meille ikää ja voimaa suo, niin pidetään Aliinan lasta, kuin silmäteräämme.
— Ja kasvattakaamme häntä kutituksessa ja herran nuhteessa, lisäsi
Leena.
Erkki istahti pankolle ja alkoi vakavan näköisenä poltella. Syntyi pitkä hiljaisuus.