— Teitä ja rouvaa pidän myöskin ystävinäni.
— Näes nyt, sinä valitset ystäviä.
— Niin teen. Johan minä sen äsken sanoin.
— Köyhällä ei ole vara valita ystäviä. Minäkin olen jäännös köyhyytesi ajoilta.
— Te olette niin hyvä, Sussu, ja minä pidän teistä niin kovin paljon.
— Pidätkö?
— Pidän, kertoi Leeni, usein öillä, kun minua hirveästi pelottaa, tuntisin olevani turvassa, jos te olisitte luonani.
— Pelkäätkö sinä pimeää, kysyi Sussu.
— Pelkään, jatkoi Leeni. — Ja sitten minua pelottaa tämä rikkaus. Minusta tuntuu, kuin olisi siinä jotakin vierasta, johon en tahdo sulaantua. Pelkään kuolemaakin öisin. Gustafsson-vainaja kuoli mielestäni niin julmasti.
— Hyi! Miten hän kuoli?