Hän harrasti sivistystä ja kulki etevien tuttaviensa kanssa taidepaikoissa. Uhrasipa hän varojaankin taiteelle. Muuan nuori maalari sai maalata alttaritaulun, jonka Leeni osti ja lahjoitti kotipitäjänsä kirkkoon. Paikkakunnnan ja pääkaupungin sanomalehdet ylistivät jalomielistä lahjoittajaa. Hänestä alkoi tulla tunnettu henkilö.
Pienestä, heiveröstä Leenistä kehittyi valistunut rouva Gustafsson.
Tuskin kukaan, joka ei tiedä, uskoisi, että pieni, haaveileva R:n kapakan Leeni ja rouva Gustafsson ovat sama henkilö. Vaikea on hänen itsensäkään sitä uskoa. Eikä hän tahdo sitä muistella, ei millään muotoa, se tekee niin kiusallisen vaikutuksen.
Leenin elämä olisi nyt niin hyvää, kirkasta ja kaunista, ellei sitä pimentäisi muisto, että hän on ollut kapakkanainen.
Sussu vain harvoin käy hänen luonaan, rouva ei milloinkaan.
Leenin katsantokanta on äärettömästi laajentunut. Hän tuntee kirjailijat, hän tuntee taiteiden suunnat. Hän ostaa aina uusimman teoksen, lukee sen, jos se on hauskaa, selailee, katsoo alun ja lopun, jos se on ikävää, reutoo kansia, että näyttäisi käytetyltä ja sulkee kirjakaappiin todistamaan emäntänsä sivistystä. Mieluisammin hän kuitenkin ravitsee sieluansa keveillä lemmenromaaneilla. Niitä hän lukee yöllä, levolla ollessaan. Romaanien luku on sammuttanut hänen omintakeisen mielikuvituksensa ja haaveilu-elämänsä, jolle hän jo nauraa.
Hän, joka ennen ei tietänyt, oliko muuta maailmaa olemassakaan, kuin se, jossa hän itse eli, hän tietää nyt, miten suuri ja laaja maailma on ja miten paljon siinä on ihmisiä ja kansallisuuksia. Leenistä on tullut isänmaallinen, kansaansa ja kieltänsä äärettömästi rakastava ja niiden oikeuksia puolustava nainen. Ja vielä laajemmallekin ulottuu hänen tietonsa.
Hän tietää, että maailmassa on ollut suuria aatteen miehiä, jotka ovat antaneet henkensä niiden totuuksien puolesta, joista ihmiskunnalla nykyään on paljon hyötyä ja siunausta. Myöskin hän tietää, että koko ihmiskunta kerran on ollut yhtä lapsekkaalla kannalla tiedon suhteen, kuin hän itse ennen oli.
Leeni oli ostanut itselleen taideteoksen, maalauksen, joka esitti kerjäläisukkoa. Kuva oli niin luonnollinen ja elävä, että Leenin oli tapa sanoa: tekisi mieli panna lantti ukon käteen.
Sussu oli silloin kyläilemässä Leenin luona.