Entä, jos se ei tuntenutkaan?
Koko illan herra Fors oli kovin huomaavainen ja Leeni tunsi suurta kiitollisuutta.
Jos herra Fors tuntee hänet, on se hyvin hieno ja jalo mies, kun noin käyttäytyy — —!
Leeni tahtoi saada varmuutta.
— Minusta on, kuin olisin nähnyt herra Forssin ennenkin, olette tutun näkönen.
— Olenkin nähnyt rouvan ennen, hän vastasi, mutta halukkaammin minä tahtoisin, ettei rouva muistaisi, missä ja milloin, sillä siinä tapauksessa muistaisitte minua sangen raakana henkilönä, joka minä en kuitenkaan ole. Ihmisen elämässä sattuu joskus tapauksia, joita se ei tahtoisi muistaa ja jotka voivat katkeroittaa koko elämän. Minulle on eläessäni sattunut yksi sellainen tapaus, — oi, rouva, älkää muistelko nähneenne minua ennen.
Voi, miten nöyrä ja hyvä hän oli tuota sanoessaan! Hän ei tahtonut, että Leeni muistelisi, mitä kapakassa oli tapahtunut.
Herra Fors oli kaunis mies ja silmissään oli jotakin voittamatonta.
Hän katsoi niin suoraan ja viattomasti.
Hänellä oli pyöreä pään muoto, hiukset painuivat sileinä päätä myöten, niska oli voimakas, vartalo hoikka ja irtonainen. Kävellessään hän ontui hiukan ja katse kiintyi heti hänen olentoonsa, silmien alla oli leveältä tummaa.