— Vaari, kysyi pikku-Leena, joka oli tottunut pitämään vaarin puhetta suuremmassa arvossa, kuin muorin, tuleekohan minustakin akka, kun suureksi kasvan.
— Tulee, jos Jumala sen niin on sallinut.
Jumala, aina vain Jumala. Ensi kerran tunsi tyttönen halua nousta Jumalan sallimusta vastaan. Tarvitsiko hänen tulla joutavaksi akaksi, jos Jumala niin sallii, vaikk'ei hän itse tahtoisikaan. Hänen täytyisi tulla tuntemaan Jumala ja piru saadakseen tietää, mitä ne oikeastaan olivat. Hänen täytyisi päästä kirkkoon ja ruunankummin mökille. Tai ehkä näyttäisi vaari niitä povestaan.
— Ei, lapseni, paholaisen tapana ei ole näytellä itseään, vastasi vaari lapsen pyyntöön. — Se liikkuu hiljaa ja huomaamatta.
Vaari siis ei ollut nähnyt sitä, vaikka sanoi. Ehkä se piti kirppuja piruina tahi hyttysiä — — —. Ruunankummin mökille oli päästävä, mutta miten?
— Tappaako se ruunankummi ihmisiä, hän muorilta kysyi.
Muori oli niissä asioissa viisaampi, kuin vaari.
— Ei se ihmisiä tapa, miksi sitä kysyt?
— Eikö pahahenki houkuttele sitä tappamaan?
— Tuuletko sillä olevan niin suurta valtaa ristityn ihmisen yli.