Vaan ehkäpä sama kaikkivaltias pitäisi huolta lapsistaan. Tällä kertaa muori ei jaksanut surra taivasta, enemmän kuin kadotustakaan. Hän tunsi suurta sanomatonta rakkautta. Paljon suloisia, lempeitä tunteita liikkui hänen mielessään Erkkiä kohtaan. Hän meni sängyn luo, nyhkäsi miestänsä kylkeen ja sanoi:
— Mitä jos juotaisiin kahvia, Erkki?
Vaari tunsi sanojen takana piilevän hellyyden ja muoria silmiin katsoen vastasi:
— Jospa tuota sitten kupin joisi.
Pikku-Leena iloitsi asian hyvästä käänteestä, mutta paljon hänellä oli miettimistä siitä, mitä oli kuullut. Hän päätti kuitenkin varoa, ettei asia pääsisi kovin mahdottomaksi hänen kuvitteluissaan ja aikoi seuraavana päivänä kysyä Anni-tädin ajatusta.
Kahvia juodessaan vaari puhui:
— Onpa ihme, jos minut saataisiin syytteeseen totuuden sanomisesta.
Hänen oli nähtävästi sangen vaikea unohtaa kulku-ukon sanoja.
— Mikä niiden herrojen tietää, mistä ne ihmisen syytteeseen saavat, sanoi muori. Niillähän on aivan eri käsitykset totuudesta ja oikeudesta.
— Mutta tämä totuus, jonka minä sanoin, seisoo raamatussa ja siihen ei uskoisi pystyvän herran, enemmän kuin narrinkaan, kuuletko muuten, että se ukkorukka kovin pahastui kiivauttani!