Muori luuli vaarin pelkäävän.
— Tuskin se enää Pietariin tultuaan muistaa koko asiaa, hän lohdutteli.
— Muistakoon! Minäkö siitä välittäisin. Sinua minä muuten lohdutan sillä, etteivät kerjäläiset keisarin puheille pääse, eivätkä vähän suuremmatkaan herrat. Ainakin rovastin arvoinen pitää sen olla, jonka sen puheille passaa yrittää. Niin että älä sinä pelkää, muori!
6.
Varhain seuraavana aamuna Leena saapui Anni-tädin mökille. Vanhus otti hänet iloisena vastaan.
— Joko sinä jälleen tulit tätiä tervehtimään. Tietääkö muorisi, että sinä olet täällä?
— Ei se tiedä. Se luullee minun kurkistavan akkunasta — —
— Ja näkevän piruja?
— Niin.
— Voi, voi, no, mitäpä siitä. Kerrohan minulle kylän kuulumisia!