* * * * *
Paikanvälitystoimiston omistaja, vanha, lihava, juoponnäköinen rouva tarkasti Leenin kasvoja ja vartaloa enemmän, kuin todistusta, jonka tyttö hänelle antoi.
— Mistä olette kotosin, hän kysyi karkealla ja pöhöllä äänellä, joka teki Leeniin ilkeän vaikutuksen.
— Aartolahdelta, vastasi Leeni hiljaa. —
— Puhukaa kovempaa, käski rouva. — Minä en pidä kuiskuttelusta. Ihmisen pitää esiintyä reilusti ja ylpeästi, vaikka räsyt kintuissa roikkuisi. No, mistä olet kotosin? Minun tapani ei ole teititellä lapsia.
— Aartolahdelta.
— Hm! Missä se on?
Leeni ei osannut selittää. Hänellä ei ollut mitään käsitystä maantieteestä.
— Onko se Suomessa, vai Indiassa? — Rouva nauroi kurkun täydeltä omalle sukkeluudelleen.
Leeni ei vastannut mitään. Häntä hävetti seisoa keskellä lattiaa kädet suorina sivuilla ja häntä harmitti rouvan ivailu.