Leeni teki kyökkipiian kanssa päätöksen. Samana iltana sanoivat he molemmat itsensä irti.
Tohtorinna ei tahtonut Leenille antaa päästökirjaa muuten, paitsi että Leeni lähtisi maalle.
— Maalle minä en lähde, sanoi Leeni päättäväisesti. — Sitä varten en sieltä ole tänne tullutkaan.
— Mutta jos minä lähetän sinut maalle, uhkasi tohtori. — Minulla on siihen oikeus, kun olen sinut tänne tuonutkin.
Leeni punastui.
— Minä en ole mikään nyytti, jota niin vaan saa tuoda ja lähettää, hän sanoi ääni värähdellen. — Kun minä olen köyhä, jonka työllänsä pitää itseään elättää, niin saan kai itse valita olinpaikakseni sen, missä helpoimmin voin ansaita.
— Jää sitten meille, pyysi rouva, minun on vaikea laskea sinua muualle.
— En jää! Minä en tahdo olla kenenkään tiellä!
— Mutta sinulla ei ole papinkirjaakaan täällä.
— Tuskin sitä on sielläkään, sanoi Leeni, ei minua pappi ole ristinyt.