— Samahan tuo on.
— Jaha. Voit tulla huomenna samaan aikaan jälleen tänne. Ole hyvä, sisäänkirjoitus yksi markka!
Leeni laski ainoan viisimarkkasensa pöydälle ja odotti loppua takaisin.
— Jaha, siis huomenna, toisti rouva huolimattomasti ja pisti rahan laatikkoon.
Leeni ei kehdannut pyytää neljää markkaa takaisin.
Kadulle päästyään häntä alkoi kaduttaa, ettei ollut pyytänyt rahaansa pois. Sitten kadutti, että oli mennyt koko paikkaan. Huomenna hän ei enää menisi. Leenin tuli haikea ikävä tohtorinnaa. Hän päätti huomenna mennä tohtorinnan luokse takasin ja pyrkiä jälleen hänen palvelukseensa.
Iida, tohtorin herrasväen entinen kyökkipiika oli toimittanut Leenin asumaan sisarensa luo, joka oli työmiehen vaimo. Asunnon emäntä tuli kovin iloiseksi, kun sai kuulla, miten Leenin oli onnistunut. Oli ilta ja mieskin oli kotona.
— Katsohan, mikä onni tuota tyttöä potkii, puheli vaimo miehelleen, — kun pääsee hotelliin palvelemaan. Jos sellaisissa paikoissa pääsee rouvansa suosioon, niin voipa vielä kohota puhvettineidiksikin. Voi se niinkin veikeästi käydä!
— Kyllähän siihen virkaan nätillä naamalla päästään, myönsi mies. —
Annathan minullekin sitten ryypyn, jos satun pennitönnä olemaan?
— En minä taida sentään mennäkään koko paikkaan, kaihtoi Leeni, minusta tuntuu niin vastenmieliseltä. Se rouvakin oli juovuksissa.