— Teille tulee kaksisataa markkaa löytöpaikkaa, niinkuin näiden rahojen omistaja on luvannut, ilmotti pappi.
Aatami tuumi hetkisen ja sanoi sitte vaimolleen:
— Mitä ajattelet siitä, Maijaliisa? — Jos paranet ja jos Jumala elonpäiviä suo, niin kyllähän raha hyvää on, vai kuinka? Ja tarvitsevathan lapset, jos niinkuin mekin kuoltaisiin.
— Kyllähän raha on hyvää, myönsi Maijaliisa, eikä minulla mitään ole itseään rahaa vastaan, vaan kun niitä on tullut niin huonosti säilytettyä, niin…
— Oikein sanottu, keskeytti Aatami. — Näistä rahoista ei minun sovi ottaa löytöpalkkaa, koska minä en niitä rahoina korjannutkaan. — Mutta, — hän pappiin kääntyen lisäsi, — ne kaksikymmentä kolme markkaa minä pidän, joiden omistajaa ei kuulunut.
Kolisevan Aatami ei lähtenyt nimismieheltä löytöpalkkiotansa hakemaan.
Myöhemmin se kuitenkin hänelle annettiin.