— Tule pois vaan, en minä sinulle mitään tee!
Hetu uskalsi jo kurkistaa kiven takaa pahantekijää, jonka ääni oli niin ystävällinen. Se ei ollenkaan näyttänyt pelottavalta. Hiukan häpeissään tyttö hiipi esiin piilopaikastaan.
— Kenen sinä olet tyttö? mies kysyi.
— Minä olen sen Ananiaksen tytär, jonka muija karkasi sen pohjalaisen timpermannin kanssa.
Hetu oli sillä tavoin kuullut itseään esiteltävän.
— Vai sen tytär, kyllä minä isäsi ja äitisi tunnen. Mihin sinä olet menossa?
Hetu ei vastannut. Mitäpä hän olisi voinutkaan vastata, sillä eihän hän tietänyt matkansa suuntaa, ei päämäärää, eikä edes seuraavaa pitäjää.
— Oletko sinä kululla, kysyi mies.
— Olen, Hetu vastasi.
— Tuonne päinkö sinä aiot? — Mies osotti kädellään suuntaa, johon Hetu oli menossa.