— Niin.
— Arvasinhan minä sen. Kyllä minä ne tunnen! Ei sääliä ollenkaan turvatonta kohtaan…
— Älä sinäkään turvatonta turhilla puheilla ravitse, vaan kysy, onko sen nälkä, keskeytti mies.
— Onko sinun nälkä?
— On.
Vaimo antoi Hetulle suuren kimpaleen leipää, kaatoi kalakupista suolavettä pienempään astiaan, toi suuren kipollisen kaljaa ja käski syömään.
Hetua ei tarvinnut kahdesti käskeä.
— Etkö sinä ole saanut ruokaa koko päivänä, kysyi vaimo nähdessään miten Hetu ahmi.
— En, vastasi lapsi.
— Minullekin suuri leivänkimpale, tuli nyt pieni pojantyllerö pyytämään.