III.
Hetu oli vaeltanut useita päiviä, kulkenut ohitse kolmen kirkon ja ollut yötä monessa paikassa.
Eräässä talossa, jossa hän itselleen yösijaa pyysi, oli emäntä katsonut tuikeasti silmiin ja kysynyt:
— Rakastatko sinä Jeesusta?
Kyllähän Hetu tiesi, miten sellaisiin kysymyksiin vastataan, mutta hän ujosteli. Tuntui oudolta ja arveluttavalta vastata, kun ei varmasti tiennyt, osaisiko hän sen tehdä jumalisella äänellä. Tavallisella äänellä jumaliseen kysymykseen vastaaminen taasen oli syntiä, jota Hetu ei suurin surmin tahtonut tehdä.
— No, rakastatko sinä Jeesusta, kovensi emäntä.
— Rakastan, vastasi Hetu hiljaa.
— Kenen tyttö sinä olet?
— Jumalan.
— Niin, niin, ja kenen kanssa?