— Ettekö uskalla luottaa minuun?
— Kyllä, mutta…
— Mennään sitten joskus yöllä!
— Minä en tohdi.
— Niin, te ette luota minuun ja minä kun pidän teistä enemmän kuin koko maailmasta!
Se oli Hetun mielestä mahtava vertaus, sellaista hän ei ollut koskaan kuullut. Eemeli pitää hänestä enemmän kuin koko maailmasta!
— Tuletteko?
— Minä en pääse…
— Akkunasta!
— Niin, akkunasta, välähti Hetun ajatuksiin ja sanat pääsivät itsestään irti.