— Lapsi rukka, virkkoi eukko puristaen Hetua uudelleen rintaansa vastaan.
Eukko oli tullut kaukaa ja hän kertoi emännälle nähneensä paljon maailmaa. Hän oli ollut ja asunut Helsingissä ja nuorena ollessaan oli hän palvellut merilaivoissa ja käynyt ulkomailla.
— Onko sinne pitkältä, kysyi Hetu ihmetellen.
— On, sinne on hyvin pitkältä, vastasi eukko.
Ja nähdessään lapsen kummastelevan katseen hän kertoi:
— Siellä on aina kesä ja lämmin, siellä ei koskaan ole talvea.
— Onko minun äitini siellä, kysyi Hetu.
— En tiedä, kenties, vieras virkkoi.
— Ettekö ole nähnyt häntä?
—- Siitä on kulunut jo paljon aikaa, kun minä siellä olin. Olin silloin nuori tyttö ja sinun äitisi oli silloin vielä pieni lapsi.