Eikö ollutkin oikea se lause, joka hänelle annettiin?
"Joka on luopunut lapsestaan minun nimeni tähden, saa satakertaisesti takaisin…"
Oliko väärennystä käyttää sitä tähän? Ei ollut tämä uhri tapahtunut Jumalan valtakunnan tähden, ei Herran nimen tähden sanan asiallisessa merkityksessä. Mutta sentään —
— Jumalan velvoituksen tähden omassatunnossasi ja sydämessäsi sinä suostuit Pulmun lähtöön. Olisit antanut hänen henkensä, jos olisi vaadittu. Meni se, mikä on kalliimpaa. Mutta se annetaan takaisin — mahdotonta on, että Herra ei pitäisi lupaustansa! Satakertaisesti annetaan. Saat hänet uutena, anteeksiantamuksen puhdistamana, tietoisesti astuneena pyhään taisteluun. Herra armahtaa. Ystävä, en sano, että tahtoisin kanssasi vaihtaa osaa — mutta älä pyydä sitä sinäkään…
— Kiitos, — kuiskasi Vilhon äiti, sydän Jumalan koskettamana. Hän näki taas toivon tähden pilkotuksen. Hänen rukouksensa jaksoi kohottaa väsyneet siipensä. Toinen kärsivä oli tukenut toista. Hänen ei siis pitänyt katua poikansa lähtöä. Hänen tuli uskoa, toivoa, rakastaa, Jumalan armahtavan ja kaikki korjaavan laupeuden tähden.
Yhdessä he lähtivät haudalta. Vieraita ihmisiä tuli vastaan. — Rouva Aunio raukka! — he sanoivat keskenään. — Onnellinen rouva Tuokko, jonka poika on menestynyt ja palannut kotiin!
Mutta Jumala mittasi kummankin uhrin ja kätki leiliinsä kumpaisenkin kyyneleet.
1920.