Mun maani, oi! Se onnekas, ken työtäs tehdä voi! Sun eestäs ennen vuoti hurmevuo, Nyt rauhan työ sun vastaisuutes luo. Ja kaikki lapses siihen tarvitaan, Ei jouda veltoks jäädä ainutkaan.
Siis toimintaan! Mä myöskin olen lapsi Suomenmaan. Jos työni oiskin halvin, pienoisin, On Suomelle se tehty kumminkin. Ja silloin voin sen tehdä riemuiten: Se ottaos, oi maani armainen!
Syysk. 1895.
II.
Mietteitä ja Tunnelmia.
Viivy, aika!
Oi miksikä riennät, aika, Kuin lentävä lehtinen pois? Ei vielä — viipyös, viivy, En kiirehtää sinun sois!
Oi, kuinka on maailma kaunis, Niin laaja ja lämpöinen, ja kuinka ma paljon toivon Ja nautin ja riemuitsen!
Sä viivy, viipyös, aika, Kuvat kirkkahat, viipykää! Pian ehkä on maailma kylmä, Ja toivehet hautaa jää.
Ja vaikkapa ainian säilyis Se lämminnä syömmellein, Oi, sittekin viipyös, aika, Oi, viipyös, nuoruutein!