III.

Elämästä.

Aatto-iltana.

Lumen pehmeä, valkonen vaippa On peittänyt metsän ja maan; On hiljaa ulkona kaikki, Ja tähtöset tuikkivat vaan.

Mä istun ikkunan luona, Mä katson ja kuuntelen. Jo kuusi on juhlaksi valmis, Vaan hetkeksi unhotan sen.

En kuule, mutta sen tunnen: Läpi ilmojen lauluja soi; Siell' enkelit taivaan laulaa, Sanan Jesuksesta he toi.

Sydän käy niin lämpöiseksi, Sydän köyhä ja syntinen, Ovet siellä ne hiljaa aukee, Kuin vierasta vuotellen.

Oi Jesus, ystävä parhain, Tule luokseni vieraaksi! Ilo joulun on muuten poissa, Ja tyhjä on syömmeni.

Vaan siellä kun tahdot olla, En muusta mä huolikaan, On silloin kuuseni kirkas, Ja joulu on ainiaan.

2/11 1894.