Vaan ei vielä yksinään Into, lämpö riitä: Viel' on kynä kömpelö, Kärki poissa siitä.
Tarkaks, immyt, veistä se, Hengi paperille! Sitte kauvas lennämme Runon rantamille…
Jospa kevättuulonen Runottaren toisi! Jospa harras toivehen' Todeks tulla voisi!
1892.
Laineilla.
Nurmella Seutua katsoen istun ma; Leikkien Rantahan läikkyvi aaltonen. Tuutivi, tuutivi laulullaan Lapsuusmuistojen maailmaan.
Muinoisin Lastuja heittelin laineihin. Tuossa ne Soutivat aallolta toiselle. Nyt olen itse mä lastuna, Soutelen maailman tuulissa.
Kuohuen Vaahto kun hyrskähti rannallen, Lastuni Sinne se myrskystä huuhtaisi. Vaan minä — joudunko milloinkaan Rantaan tyynehen, kukkaisaan?
Jumala, Suojele lastua laineilla! Myrsky käy, Viel' ei luotoa, maata näy. — Turvani, tuulien ohjaaja, Johdata lastua laineilla!
25/5 1894.