Niin houkutellen ne kutsuvat, Nuo tortut, kaakut ja piirakat, Ja siellä syödään ja ostellaan, Ja vadit täyttyvät uudestaan.
Vaan ulkopuolella ikkunaa Pää pieni ruudusta kurkistaa, Ja silmät suuret ja kirkkahat Niin pyytäväisinä katsovat.
Tuo kaunis kaakku! Ah, jos sen sais Niin kovin Katria haluttais. Mut tyttösellä on penni vaan, Ja siitä kymmenen vaaditaan.
Oi, leipuriksi ken tulla vois! Sais aina syödä, kun nälkä ois. Tai jospa pääsisi rikkahaks, Kun tahtois, ostaisi kaakun, kaks.
Nyt silmillänsä hän syöpi vaan, Ja pikku sormi on suukossaan… Ken kymmenpennisen lahjoittais, Niin että kaakkunsa Katri sais?
13/6 1895.
Mieron tiellä.
Tullos, Musti, vierellein! Joudu, joudu, Hallisein! Nälkä teill'on molemmilla: Saatte einehein.
Kulkulainen koditon Halveksittu, köyhä on. Ystävät, me kolme saimme Saman kohtalon.
Ovelle kun kolkutin, Näin siinä teidätkin. Oi, mi katse silmissänne! Sen mä ymmärsin.