Mä kynnän pellot ja kasket kaadan, Mä kangin, kuokin ja työssä raadan, Mut eipä uutterin toimikaan Saa rinnan polttoa taltumaan.
On kuin en ilmaa mä täällä saisi, Vaan kaikki painaisi, ahdistaisi; Nuo viidat, nummet ja laaka maa, Ne mieltä, katsetta uuvuttaa.
Oi kallioita ja saarimaita Ja merta, aaltoja vaahdokkaita! Oi kotiseutua, armastain! Niin, sinne, sinne mä mielin vain!
Mä syömmin riemusta sykkiväisin Vapaana myrskyssä temmeltäisin. Kuin sorsa purteni oiva uis, Ja rinta paisuis ja laajentuis.
Ves'linnun hauska on lainehella; Laps saaren kärsivi manterella. Oi raitis, kaunoinen saarimaa, Pois sinne tahdon mä kiiruhtaa!
13/10 1895.
Tyttökoululaitoksen 50:ntenä vuosipäivänä 6/11 93.
I.
Häkiss' istuvi vankina lintunen, Lyö siipiä ristikon rautoihin: Jo lehdossa laulavat kumppanit sen, Ulos kutsuen äänin riemuisin.
"Niin ahdas, ahdas on häkkini, oi, Miks täällä mun kaihota täytyvi vaan? Vapauttahan varten Luoja mun loi Ja Suomeni metsihin laulelemaan."