MAILIISA
(asettuu Jaakon eteen, aistillisesti).
Ja saat viettää täällä koko päivän ja illan … ja yön… Tuonne peräkamariin saat sinä mennä nukkumaan … sinne, ellet pelkää tonttuja… Niitä voi sattua näin juhannusöinä … ja silloin … saattaa käydä kuinka tahansa…
JAAKO
(väistää, kiusaantuneena).
Kyllä minun sittenkin vaan on lähdettävä kotiin.
MAILIISA.
Pelkäätkö, vai…? — Sinä pelkäät…! (Nauraa.) — Mutta äskenhän sinä juuri lupasit jäädä tänne! Oletpa sinä oikukas! Tuskin olet taloon päässyt, niin yks' kaks' taas heti matkaan!… ja vielä juhannuspäivänä. — E- -ei! Ei sinua nyt täältä päästetä! Et sinä Sillankorvasta niin vähillä suoriudu, tiedä se!
JAAKO
(puoliksi itsekseen).