Jo tuli mutka matkaan!
MAILIISA
(toimeliaasti).
Ja tänään katselemme kaikki pellot ja niityt, käymme tuonne takamaille asti. Saatpa nähdä, miten siellä vielä on paljon alaa, minkä voisi ottaa pelloksi, jos niin mielii. — Niin, Jaako!… Saat kerrankin nähdä, miltä Sillankorva keskikesällä näyttää! — Mutta eikö jo ala tuo kahvikin kuulua? Missä ne taas kuhnailevat? (Huutaa ovesta.) Hei, hei!… väki hoi!… Tuokaa nyt jo se kahvi!
KOLMAS NÄYTÖS.
Juhannuksen jälkeinen päivä. Vaihteleva sää: milloin kirkas auringonpaiste, milloin taas pilveilee. Tupa sama kuin ensimäisessä; koivunoksilla lehditettynä juhannukseksi (lehviä ikkunan- ja ovenpielissä ja orsista riippumassa sekä hienoksi hakattua katajanhakoa siroteltuna pitkin lattiaa).
JOHANNA
(liikkuu levottomana tuvassa, menee ikkunaan, katsoo ulos).
Ei ketään kuulu… Missä Kreetakin mahtaa oleskella? (Kääntyy.) ** En saa missään rauhaa … välistä olen niin levoton … ja minut valtaa kauhea pelko… Mutta sitte taas … voin istua samassa paikassa hetken toisensa jälkeen … tunnen itseni niin iloiseksi … tai en iloiseksikaan … mieleni on kuin hartaassa rukouksessa … toivon, toivon … ja tunnen itsessäni kuin täytyisi minun silloin tulla paremmaksi ihmiseksi. **