(nopeasti oikealta).
Johanna! Viimeinkin löydän sinut täältä! (Tarttuu Johannaan, kiihkeästi.) Johanna, tiedätkö sinä, mitä olet tehnyt minulle?
JOHANNA.
Jaako … älä, älä…
JAAKO
(jatkaa).
Sinä olet karttanut minua, paennut minua, Johanna! En koko eiliseen, pitkään iltapäivään, enkä tänään ole saanut nähdä sinua, saati sitte puhua kanssasi. Jos olisin voinut aavistaa tämän, en olisi sittenkään vaan jäänyt tänne.
* JOHANNA.
Jaako … enhän minä voinut…