* JAAKO
(jatkaa).
No niin! Äitisi antoi minun ymmärtää, ettei hän jätä taloaan, eikä aio asettua vieraaseen oloon… Niin aloin epäröidä… Silloin satuit sinä tielleni… Näin koko olentosi armaan sulon… En muistanut enää ajatella yksinomaan vaan taloa … minulle selkeni aivan kuin itsestään, että sinä!… juuri sinä olit se ihminen, jota minä tarvitsin ja kaipasin itseäni varten.
* JOHANNA
(liikutettuna).
Jaako! sinä…
* JAAKO.
Enkä minä nyt enää osaa ajatella oloani ilman sinua, Johanna! Ja jos minun nyt vielä epämääräisesti täytyisi jättää sinut tänne, nousee koko luontoni sitä vastaan.
* JOHANNA.
Jaako … meidän täytyy mukautua siihen vielä toistaiseksi…