JOHANNA.
Odotetaan vielä! Jaako, minä pyydän sinua: Odotetaan vielä…
JAAKO.
Se ei käy laatuun! Minun täytyisi silloin yhä vaan ylläpitää tätä kiusallista asemaa, kierrellä ja kaarrella. Ei! en voi enää kauempaa!… se on minulle vasten luontoa. — Olen aina tottunut käymään asioihin suoraan käsiksi. Miksi nyt kulkisin kiertoteitä siinä, mikä koskee lähimmin minua itseäni kuin mikään muu aiemmin? — * Istu tähän viereeni, että saan sinulle puhua… Johanna, meidän kahden välillä ei saa olla mitään salattua … ymmärrätkö? *
* JOHANNA.
Niin … meidän täytyy luottaa toisiimme.
JAAKO.
Luottaa ja uskoa toisiimme… Johanna! — No, niin! Kuten tiedät jätti isäukko minulle talon viime syksynä… Eihän emännätön talo pitkälle riitä!… ja niinpä aloin minäkin katsoa emäntää talooni. Siinä mielessä satuin tänne Sillankorvaankin … sinä tiedät?
* JOHANNA.
Niin…