Vai olet sinä jo niin saanut kylliksesi Sillankorvasta…?
JAAKO.
Osaatpa sinä, Mailiisa, kääntää toisen puheet!
MAILIISA.
Sydämen kyllyydestä suu puhuu…
JAAKO
(kiusaantuneena).
Ei kinailla suotta. — Täytyy lähteä sitä orittakin katsomaan: se on aina niin levoton oudoissa paikoissa.
MAILIISA.
Niin hevonen … kuin isäntäkin!