JAAKO.
Se kun yrittelee pilttuun laitaa pureskella … täytyy mennä rauhoittamaan…
MAILIISA.
Äskenhän sinä juuri siellä käväisit! — (Suuttuneena) On tuo liiallista puuhaa!… että sitä oritta nyt joka tunti pitää katsomassa käydä. En minä vaan yhden elukan takia jaksaisi enkä viitsisi tuollaista peliä pitää!
JAAKO
(jyrkästi).
Mutta minä viitsin. (Menee nopeasti ulos, paiskaa oven kiinni.)
MAILIISA
(katsoo Jaakon jälkeen).
Kas vaan!… mahtoiko tuo suuttua? — Mutta jo minua alkoi harmittaa tuo tuollainen… Ajatelkaa nyt, Kreeta! jo tuo oli neljäs tai viides kerta tänä aamuna… Niinkuin sillä oriilla nyt joku hätä olisi! — On se sentään merkillistä… Mikä häneen on mennyt…? Tuossa vaan kulkee edestakaisin … puhelee ja vastailee jotain aivan umpimähkään…