(lauhkeasti).
Johanna, älä sano niin…! Olet nuori vielä … et ymmärrä omaa parastasi… Ajattele asiaa … älä päätä vielä!
JOHANNA
(päättävästi).
Ei se parane ajattelemisesta! En voi! enkä tahdo.
SAVELA.
Johanna, ole järkevä! Et sinä missään saa sellaista oloa … niin suuren talon emännäksi ei päästäkään joka päivä! — Minä olen pitävä sinut kuin kultaa kämmenellä … saat hallita ja vallita, niin kuin haluat… (Johanna yrittää lähteä.) Ei, älä mene!… Ajattele itse, mitä on sinulla täällä sen rinnalla…? mitä olet sinä äitisi talossa? Et mitään, et niin mitään! Minun talossani olet yksin emäntänä…
JOHANNA
(keskeyttäen).
Älkää viitsikö! Ei siitä tule mitään. — Olen sitäpaitsi vielä liian nuorikin…