Oma, rakas kulta … älä nyt itke… Johanna, rauhoituhan! — Nyt me istumme tähän penkille ja puhumme järkevästi. (Istuutuvat.) — Kuule Johanna, ei suinkaan äitisi tarkoittanut, että sinä ottaisit Savelan?… Siinä sinä olet erehtynyt … aivan varmaan?
JOHANNA.
En tiedä oikein … hän sanoi, että minä saisin ajatella asiaa … vaikka heti olin aivan jyrkästi kieltänyt Savelalle.
JAAKO.
Ei suinkaan hän aio pakoittaa sinua?
JOHANNA
(varmasti).
Hän ei voi pakoittaa minua mihinkään … ellen itse suostu. Ja suostumaan he eivät minua saa!… eivät millään.
* JAAKO.
Uljas tyttöni!… sinä uskallat asettua äitiäsi vastaan?