* JOHANNA.
Uskallan!… kun se koskee meitä molempia.
JAAKO
(suojelevasti).
Oma kultani…! — Mutta, Johanna, oletko sinä ajatellut, kuinka voimme tästä lähtien tavata toisemme?… Enhän voi enää tulla tännekään … ja niin täytyy meidän kohdata toisemme salaa…
JOHANNA
(innokkaana, luottavaisesti).
Kreeta auttaa meitä … ja Tapanin minä kyllä saan puolelleni. Hänen kauttaan voit sinä saada ja lähettää tietoja hänen kaupunkimatkoillaan … ja sitte voimme aina kohdata toisemme jossain täällä lähellä sekä sunnuntaisin kirkolla.
JAAKO
(hellästi).