MAILIISA.
Säälikää jo vaivojanne! — (Asettuen Jaakon eteen.) Ja sinä!… sinä viekastelija! (Osoittaen ovea.) Ulos minun talostani! ulos heti paikalla!… Äläkä astu jalallasi enää toisten tämän kynnyksen yli!… muista se.
KREETA.
Armahtakaa heitä…! emäntä. (Istuutuu sivummalle itkien.)
JAAKO
(kiihtyy).
Sinä et siis suostu…? sinä kiellät minulta Johannan?… No hyvä! Tiedä siis myös: Minä en luovu Johannasta niin kauan kuin minussa pisarakin elinvoimaa sykähtelee… Me olemme toinen toisellemme koko elämäksemme lupautuneet … ja tämän lupauksen me myös pidämme pyhänä kaikista vastuksista huolimatta. Ja sinä päivänä, jolloin sinun valtasi hänen ylitsensä loppuu, tulen minä ja otan hänet omakseni.
MAILIISA.
Säästä lorusi! — Sinä menet nyt, äläkä tule enää ikinä minun silmieni eteen!