Kuule nyt, Mailiisa! On tässä minullakin vielä sana sanomatta sinulle.
MAILIISA.
Te nyt vielä! On sitä harmia ja vastusta muutenkin tarpeeksi.
TAPANI.
Niin minä! Olen isäsi kasvinkumppani … olen ollut talossa jo ennen sinun syntymääsi, että tiedän ja uskallan sanoa sinulle totuuden vasten silmiä: Älä sinä syytä muita siinä, missä itse olet syyllinen… Sillä jos joku tässä asiassa on väärässä ja tekee vääryyttä toisille, niin olet se juuri sinä, Mailiisa!… sinä itse.
MAILIISA.
Vai minä!… minäkö heidät tyrkytin yhteen? Onko se minun syyni … sekin?
TAPANI
(merkitsevästi).
Luonto vaatii osansa aikanansa… Mailiisa. Ja varo sinä itsesi, ettet asetu sen tielle… (Korostaen.) Se kostaa itsensä! — Muista sinä omaa nuoruuttasi! äläkä tuomitse muita kovemmin kuin itseäsi!