TAPANI.
Muista se: Johanna on Sillankorvan ainoa perillinen. Tätä taloa ei jätetä vieraalle, ei saa jättää! sanon minä. Tässä on tämä sama suku asunut polvesta polveen… Vieras ei saa näitä maita astella! niin kauan kuin yksikään jäsen tätä vanhaa kantasukua elossa on. Paina se mieleesi!
JAAKO.
Kuulun itsekin samaan sukuun … tiedän ja tunnen, mihin se minut velvoittaa…
TAPANI.
Sinä et hylkää tätä taloa?… et jätä sitä vieraalle? Lupaa se minulle!
JAAKO.
Olkaa te vaan rauhassa, Tapani! — Minä lupaan: Ellen itse tänne Sillankorvaan tulisikaan, niin lapsilleni sen perintönä säästän … jos se vaan minusta riippuu. Tässä käteni! (Ojentaa kätensä.)
TAPANI
(pudistaa sitä liikutettuna).