Ja sinä sen myös teit, Mailiisa!
MAILIISA.
Niin, minä sen myös tein. — Sillä niin kuin minä tämän talon olen saanut perinnöksi vanhemmiltani, niin olen minä sen myös jättävä perintönä jälkeläisilleni. Ei vieraan käden pidä enää toista kertaa Sillankorvaan koskeman niin kauan kuin minä elän!
TAPANI.
Mutta sinun jälkeesi?… kuinka käy talon silloin?…
MAILIISA.
Minunko jälkeeni…?
TAPANI.
Niin juuri! Sinullahan ei ole muita perillisiä kuin vain yksi tytär … ja hänet naidaan pian vieraaseen. Äläkä sinä luulottele, että vävysi, joka oman talonsa eteen vuosikausia on tehnyt työtä, sitte enää tänne kotiutuu… Ja niin voi talo joutua vieraalle.