Vaan ei minulle! Ja siitä sukulaisuudesta en minä tahdo tietää mitään! ja siitä pesästä saa Johannakin tästä lähin pysyä erillään!… tietäkää se!
KREETA.
Mutta otittehan te, emäntä, itsekin miehen siitä suvusta.
MAILIISA.
No, enkö ole sitä saanut kärsiä ja katua kyllikseni? — Mutta ei siinä myöhemmät katumiset enää auta!… ajoissa ne tiet ovat varottavat. Mutta nuorena ei ymmärrä katsoa omaa parastaan … lapsellinen on ja järjetön.
KREETA
(huoaten).
Ei ihminen vielä nuorena ymmärrä varoa ja välttää maailman kiusauksia ja viettelyksiä.
MAILIISA.
Sentähden pitääkin vanhempien jo ajoissa varoa, etteivät nuoret pääse sekaantumaan sellaiseen, mitä sitte myöhemmin saavat katua.