KREETA

(vakuuttaen).

Mutta kovuudella ei Johannan mieltä taivuteta!… Vaikk'en minä muita maailman asioita niin ymmärräkään, niin Johannan minä tunnen ja tiedän paremmin kuin te, emäntä!… niin äiti kuin olettekin… Minä olen Johannan pienestä pitäen katsonut … ja tiedän sanoa…

MAILIISA

(lepytellen).

No, no, no, Kreeta!… antakaa nyt olla! Tehän hänelle olisittekin paremmin sopinut äidiksi kuin minä.

KREETA

(pyyhkii silmiään).

Voi, voi minuakin!… mitä te, emäntä, sellaista … enhän toki minä!… Johannan parasta minä vaan… — (Empien) Olisi sitä taas … olisi tuota…

MAILIISA.