* MAILIISA.
Selittämisiä se nyt vielä kaipaa! Kun kerran jyrkästi kiellän … saa se riittää hänelle! Ei siinä auta muu kuin totella.
KREETA.
Käy niin sääliksi lapsi parkaa. Mitähän pahaa siinä olisi, vaikka nyt joskus kävisikin Anttilassa? Ne ovat sentään kunnon ihmisiä.
MAILIISA.
Ei askeltakaan enää! sanon minä. Kerran jos käy, käy toistenkin… Ja samaa seuraa ne ovat kaikki tyyni! Parasta kun ei pääse sinne käsin ajattelemaankaan.
* KREETA.
Älkää olko niin tyly, emäntä!… Se koskee Johannaan, hänellä on hellä luonto.
* MAILIISA.
Te, Kreeta, häntä aina lellittelette! On jo aika hänenkin tottua vähän karskempaan komentoon … tulee muuten samanlainen kuin isänsä…